Tuesday, September 25, 2012

Ardbeg Corryvreckan – pyörre, joka ei laske irti

20120203211208-IMG_9944_smallMyrskyn keskellä puhaltava trombi, joka tempaisee varomattoman mukaansa, piiskaa maisemaa ja levittää hävitystään. räiskyävä metsäpalo halkoo metsää ja ajaa asukkeja karkuteille. Salamat nuolevat kukkuloiden kurottavia sormia ja jyrinä kaikuu kurujen ja harjujen reunoista kumisten pitkin erämaista jänkää kauas tuvan seinien sisäpuolelle. Luonto on herännyt.
Tuoksu, joka odotuttaa jotain erinomaista. Pitkät hetket, joiden aikana ehtii maalaamaan mielessään tauluja tulevasta, kurkistamaan pimennossa olevan kulman taakse. Mysteeri, jota ei vielä ole ehditty selvittämään. Corryvreckan, pyörre joka syö sinut. Tämä viski on nimetty tuon harvinaisen luonnonoikun mukaan, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Näissä on paljon samaa.
Ardbeg Corryvreckanin ikää ei kerrota. Se on tullut tavallaan korvaamaan vanhan Ardbegin Airigh Nam Beistia, joten seassa on varmasti jonkin verran vanhempaakin beggiä. Maustakin päätellen. Tämä myydään tynnyrivahvuisena (57.1%) joka vain vahvistaa sen piirteitä miellyttävästi.
Tuoksu todellakin antaa odottaa maistuvaa juomaa. Savu ja turve tuntuvat vahvasti ja niistä tietää ettei nyt ole tulossa mikään hepponen makuelämys.
Maku ei ole alkuun niin tyly, mutta pyörre ottaa vauhtia samalla kun sitä makua pyörittelee kielen päällä. Se voimistuu ja voimistuu, tempaisten kierroksiinsa täydellisesti. Elämykset seuraavat yksi toistaan, karkeaa, luonteikasta, pehmeää ja leveää makua. Savu ja turve, Ardbegin tunnusomaiset maut viekoittelevat, hallitsevat ja tylyttävät. Maku on monipuolinen, mausteinen, raikaskin, muuttuva. Tämä on mainio elämän vesi, yksinkertaisesti. Ei varmasti helppo ja mitä pidempään tätä malttaa maistella, sitä enemmän makuja alkaa löytymään. Jokaiselle jotakin – kunhan uskaltaa ensin astua veteen ja antautua pyörteen vietäväksi!
Jälkimaku säilyy pitkään suussa. Turve ja savu eivät halua laskea irti lainkaan, tunnelma tasapainottuu, rauhoittuu ja vähitellen myrsky seesteytyy. Aurinko ilmestyy pilvien takaa, tuuli tyntyy, ja aallot keinuttelevat rauhallisesti kohti kaukaista ulappaa. Jälkituoksu lasissa on mausteinen, turpeinen ja savuinen. Ardbegiksi tämän tunnistaa heti, maistelun aikana ja sen päätteeksi. Ei petä sitä, joka tästä makumaailmasta pitää. Ehdottomasti yksi omista suosikeistani!

No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.