Bunnahabhain Cruach-Mhòna – nuorta savua

Liekkeihin katselu iltaisilla tulilla, vieno tuuli heittää savut kauemmaksi jättäen kuitenkin istuskelijalle aavistuksen hentoa tuoksua. Tuoksua joista haistaa kuinka nuoria puut ovat, koivun, lepän, männyn. Tervaisuus ei ole vielä näihin juurikaan herännyt, oksat eivät ole niin paksuja. Kattilassa poreileva vesi herättää mielenkiinnon ja kuksat otetaan esille. Pienempään kaadetaan kyytipojaksi ehtaa ainetta jota on kannettu mukana jo useamman yön ajan.

Bunnahabhain Cruach-Mhòna on aika erikoinen viski kyseiseltä tislaamolta. Maistelijasta kiinni, mitä tästä tuumataan mutta sokkotestissä en pystyisi sanomaan mitenkään että kyseessä on Bunnahabhain. Enemmänkin ajatukset menisivät Kilchomanin suuntaan, vaikkakin pienessä makutestissä tuli huomattua kuinka erilaisia nämäkin kaksi viskiä ovat. Ikää tälle ei ole kerrottu, mutta aavistelisin että kyseessä on todella nuori tavara, arvauksena heitän että 3-vuotiasta löytyy tästä suurimmin osin.  Nimi kääntyy paketin mukaan englanniksi “peat stack”, joten sitä osaa odottaa turpeen makua. Viski on pullotettu ihan mukavanvahvuisena (50%) mikä antoi odottaa kyllä maultakin enemmän.

Väri on hyvin vaalea ja öljyt valuvat pitkin lasinpintaa alaspäin hyvinkin liukkaasti. Tuoksu on hiukan savuinen ja aavistuksen turpeinen. Tuoksussa on myös merenrannan sammuneen nuotion olemusta. Raikkautta ja makeutta. Hiukan pistävä, mutta kokonaisuutena tuoksu on kyllä miellyttävä.

Maku on yllättävän erilainen Bunnahabhainista, kuten tuoksukin Savua löytyy ja turvettakin, mutta ei mitenkään merkittävästi minulle. Maussa on rajuutta, nuoruuden villiä huutoa ja tylytystä. Tämä viski kaipaa selkeästi ilmaa lasissa enemmän, ja aikaa tasoittua. Ajan kanssa makukin pehmenee ja tasanee, jälkimaku ei jää niin kauhean pitkäksi aikaa olemaan mutta on hyvin miellyttävä. Kun lasi tyhjenee voi löytää lisää makuja ja kompleksisuutta. Pippuria, mausteita ja merellistä suolaa. Maku ei kuitenkaan pääse kovin syvälliseksi, eikä leveäksi, mutta ilman kanssa paranee kyllä.

Jälkituoksu ei ole niin savuinen ja turpeinen, kuin mihin on tullut totuttua – erioten kun nimi on Peat Stack. aika hento ja nopeasti katoava. Tämä kaikki kertoo viskin nuoresta iästä, mielestäni.

Lopputulemana ihan kiva Bunnahabhain. Erilainen, kevyehkö, muttei kuitenkaan kepeä kesäviski. Ihan. Jos tämä ei olisi näin nuoren makuista, tässä voisi olla mukavaa aihiota esitellä uudelle maistelijalle Islayn makumaailmaa. Elementit ovat siellä, mutta ovat yllättävän hentoja väkevyyteen nähden.