Tuesday, December 6, 2011

Bunnahabhain 12YO – vähemmän savua mutta paljon makua

Joihinkin asioihin on vain kerättävä tottumusta. Joskus se on sitä, kun ottaa iskua vastaan kestää aikansa ennen kuin siihen turtuu, tai ottaa opikseen. Joskus se on sitä kun vuosien aikana maku muuttuu ja siirtyy lipittelyjuomista viskeihin. Joskus se on sitä, kun mietiskelee joidenkin viskien kanssa ensimakua aika tyrmääväksi, mutta ajan kuluessa ja maistelukertojen karttuessa sitä huomaa löytävänsä mausta enemmän ja enemmän uutta. Makuja joita ei alkuun arvostanut, oppii hakemaan kun ikää ja maistelukokemusta kertyy.

20111204123546-IMG_8862_small

Bunnahabhain 12YO on aika hyvä esimerkki tällaisesta juomasta. Muita vastaavia kokemuksia itselleni on ollut mm Isle of Juran Superstition. Bunnahabhain muutti valmistustaan muutama (2-3) vuotta sitten hiukan ja nämä uudet versiot ovat olleet, tottumisen jälkeen, ihan varteenotettavia juomia. Aikaisempi kokemus jätti aika pliisun olon, mutta siitä ei ole enää jälkeäkään.

Bunna on ollut aina se vähiten savuisin Islay. Mutta turvetta ovat kyllä osanneet lisätä, varsinkin viimeaikoina. Lopetuksessa käytetyt tynnyrit ovat varmaan saaneet myös vahvempia makuja koska tämän viskin väri on olemukseltaan aika tummaa. Sopivasti sherry/viini-tynnyreitä on varmasti mukana.

Tuoksu on vahva, turvetta on havaittavissa mutta myös tynnyreiden jättämiä makeita ja myös hedelmäisiä osia. Savua on ripaus, mutta verrattuna suosikkeihini se aika kevyttä. Mutta kun tuoksusta on oppinut pitämään, on se varsin miellyttäväkin.

Maku sisältää tammea, turvetta, hedelmäisyyttä ja on mukavan monimuotoinen. Karuutta tässä ei sinänsä ole, mutta vahvuutta senkin edestä. Hyvin tasapainoinen, eikä yritä tehtailla ennätyksiä. Mutta ei myöskään pyri siihen, että maku miellyttäisi kaikkia.

Kyseessä on ihan normaali pullote, joka on tullut Alkoonkin hyvin saataville viimeaikoina. Koska tätä ei kauheasti ole ollut Suomessa aikaisemmin, on tämä varmasti mukava tuominen viskien ystäville joiden varastot on rajoittuneet pääasiassa kotimaisiin hyllyvalikoimiin.

Tuoksu vain paranee lasissa olon myötä. Kuten myös maku. Vahvuutta mausta löytyy sen verran, että tämä voisi mennä jälkiruokajuomana hyvin mutta maisteltuna luonnekkaampien viskien jälkeen saattaa tuntua aika mitäänsanomattomalta. Kerta kerralta miellyttää enemmän itseäni tämä makumaailma myös. Näin se repertuaari laajenee. Lopuksi lasista löytyy sitä savun tuoksua todella mukavasti. Eli ehtaa Islayta tämä on!

No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.