Ardbeg Connoisseurs Choise – savua tyylikkäästi

Syksyinen tuuli puhaltaa, ruska maisemassa kajastaa. Nuotio savuttaa kodassa mukavasti, järvi kimaltaa auringossa kuvaamista kutsuvasti. Hetki on hiljainen, rauhallinen ja odottava. Päivän urakka on takana, illan rentoutuminen edessä. Äärimmäisyyksiin ei nyt halua mennä, vaan chillailla iisisti ja nauttia komeasta syksyisestä illasta!

Ardbeg Connoisseurs Choise on vanhaa Ardbeggia, joka on tislattu 1993 ja pullotettu 2005 tehden tästä juomasta mukavasti 12 vuotiasta. Tuoksu on mukavan savuinen ja siinä on selkeästi beggimäisyyttä olemuksessaan. Tästä viskistä on kuitenkin tehty varsin mietoa(43%) ajatuksena ilmeisesti että juoma olisi tyylikkäämpi. Eikä se pieleen mene siinä...pahasti. Maku on mukava, olematta mitenkään erityisen karu. Kuitenkin luonnetta on riittävästi monelle, joka on vähemmän Islayn savuihin tutustunut.

Kaikenlaisia viskejä on tullut maisteltua joten jos yrittäisin kuvailla niihin pohjautuen. Tämä ei ole tyylikkäin, savuisin, tai luontekkain viskeistä. Tämä ei ole se viski joka jää erityisesti mieleen, mikäli Ardbegit ovat muuten tuttuja. Mutta kyllä tämä monet hepposemmat Islayn juomat päihittää mennentullen. Voisi siis sanoa, että tämä on keskiluokkainen juoma. Hinta ei ole niin paha kuitenkaan, ettei tätä kannattaisi kokeilla jos osuu vastaan. Todennäköisesti näitä pulloja ei ihan kauheasti ole enää markkinoilla. En tiedä onko sarja ollut kuinka suuri, mutta epäilen tämän kovin iso olleen.

Maussa on mukavasti turvetta ja savua, tuoksu on tämän viskin paras puoli. Tymäkän savuinen ja paljon lupaava. Maku ei pääse ihan odotuksiin, mutta on miellyttävä. Jälkimaku elostelee yllättäen turpeella ja savulla.

Jos verrataan tätä uusiin Ardbegeihin, ei tämä oikein pääse samaan sarjaan turpeen, savun ja maun kanssa. Jo 10YO kävelee tämän ylitse. Mutta ehkä sen vuoksi juuri, tämä on sopiva viski illanistujaisiin, maisteluihin joissa on muitakin kuin karuja viskejä tai vaikka konjakin tilalle illallisilla. Niissä tämä jää kyllä mieleen, koska kaikkihan on aina kiinni kontrastista. Jos ei tunne valoa, ei osaa ymmärtää varjoa.