Kuohuvan könkään ääressä istuessa on hyvä katsella ja ihmetellä luonnon voimia. Tuntea se kirpeän kostea ilman henkäys, joka alkukesäisessä aamuvarhaisuudessa iskee. Tietää että kohta taivaalta tulee räntää mutta nyt aurinko kuitenkin paistaa. Päivän vaelluksen kohokohtia ovat tietysti tauot, joita onkin hyvä pitää tiheään. Tulen sytyttäminen, savukiehkuran nouseminen kiehisistä. Aina siihen kunnes hyppää kylmään jokeen uimaan ja tuntee sen ylitsehuutavan kylmyyden. Pistävänkin miellyttävän kokemuksen. Tätä tunnetta hakee uudestaan kerta toisensa jälkeen, koska kaikissa näissä Pohjoisen kokee vaikkei ihan äärimmäisyyksiin vielä mennä.
Finlaggan Cask Strenght (58%) on yksi mysteeriviskeistä. Sen tislaamoa ei ole annettu ilmi, mutta epäilyt ovat kallistuneet, niin netissä kuin omien maisteluiden pohjalta, nuoren Caol Ilan suuntaan. Tähän mennessä jokainen eri pullo on maistunut hiukan erilaiselta, siinäkin mielessä tämä viski osaa yllättää. Kaikki maut ovat olleet minua miellyttäviä: karuja, viimeistelemättömiä, savuista ja turpeista ja kaikkea tätä hyvällä tavalla. Finlagganista löytyy pehmeyttä ja vivahteita, monisyistä luonnetta ja makunautintoja – kunhan sille antaa aikaa. Viskin maku ja tuoksukin muuttuvat kun se on ollut pullossa seisomassa, joten tätäkin kannattaa nautiskella harvakseltaan maistellen.
Nuoretkin osaavat yllättää, positiivisesti.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.